torstai 3. kesäkuuta 2010

Serkkuni - My Cousin

4 kommenttia:

gatinha kirjoitti...

Maybe a photo taken from a web page of a CD cover –as a representative of my dear cousin- needs a little explanation :)

I´m proud to tell you that THIS was the first CD I ever saw. And it belonged to my cousin.

As a kid, I spent few weeks every summer at my cousin´s home. His mother (my aunt) was working with domestic animals and me as an animal freak child was in paradise there. Thanks to the age difference between me and my cousin he almost never was there, being close to 20´s and all. But his stuff was there. And this CD (I assume this happened in 1989 that being the year this album was released).

I was pushing all the possible buttons from his stereos and finally managed to put the disc playing. And I played it over and over again. I learned the lyrics by heart and some of them describing a scary forest with screaming pine tree needles and dog teeth that are growing to the footprints made me, more or less 10 year old girl scared as hell.

I don´t know if he still has this CD or if I destroyed it with the little hands of mine already then that summer.. If I did, I apologise :)

But the point here is that every time I hear any of these songs, I immediately remember those moments with my cousin´s stereo and this CD. And the song with the scary lyrics is still making me shiver.

*****

Selityksen paikka? Niin tai näin, kerron teille pienen tarinan.

Miljoonasateen Veitsen valossa –levy julkaistiin vuonna 1989 ja voin vain olettaa, että tämä tarina sijoittuu suunnilleen tähän vuoteen.

Joka kesä olin pari viikkoa tätini luona (serkkuni äiti) joka työskenteli kotieläinten parissa, paratiisi tällaiselle eläinrakkaalle lapsukaiselle siis. Sen verran meiltä löytyy serkun kanssa ikäeroa, että parikymppistä pojankloppia ei paljoa kotona näkynyt. Mutta serkun tavaroitapa sieltä löytyi. Ja tämä levy. Joka on siis ihka ensimmäinen CD-levy jonka koskaan näin.

Näpräsin serkun stereoita ja painelin kaikkia mahdollisia nappuloita ja sain kuin sainkin levyn kuulumaan. Ja kuuntelin sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Opin sanat ulkoa ja hoilottelin suureen ääneen kuinka ei kannata ottaa runoilijaa luokseen asumaan ja kymmenvuotiasta tyttöä pelotti niin vietävästi, kun laulussa laulettiin kuinka maisema huohottaa ja koiranhampaat kasvaa jalanjälkiin ja männynneulaset kirkuu (vielä tänä päivänäkin kun kuulen Olkinaisen, meinaa mennä kananlihalle!).

Eli lyhyesti, tämä elämäni ensimmäinen CD kuului serkulleni ja aina kun kuulen näitä lauluja, muistan hetket serkun stereoiden parissa JA jos pienen lapsen innokkuudellani naarmutin levyn käyttökelvottomaksi, olen vilpittömästi pahoillani!

3. kesäkuuta 2010 klo 19.13
kikkomies kirjoitti...

Wow! A nice story! I remember those summers, Kati being around.

Despite the age difference, I think we got quite well along, and I always was waiting for the day she arrived.

.. And I still got the CD. And it works fine, I just checked :)


Oh, about my photo - I see Kati just like that. A basic Finnish oat meal with some exotic spices :) Hope she won't get mad at me now..

Kiitos kivasta tarinasta!

Minäkin muistan nuo kesät, ja ikäerosta huolimatta ainakin mun mielestä tulimme aika hyvin toimeen - samanlainen outo huumorintaju ja kesäkeiton syömälakko yhdistivät. (Oliko se kesäkeitto - pitääpä kysästä äidiltä muistaessaan.)

Ja levy on ihan OK, laitoin sen just pitkästä aikaa soimaan :)

Ja tuosta mun kuvasta - Kati on mun mielestä tuommonen - perusjuttu yllättävillä mausteilla.

(Elä lyö lujjaa)

3. kesäkuuta 2010 klo 19.27
sini kirjoitti...

Hih, komppaan serkun käsitystä katista :):)

Serkkua saattaa kiinnostaa myös se, että yksi ko. bändin jäsenistä on nykyään työkaverini! Maailma ON pieni...mikä voisikin olla kuvan aihe??

4. kesäkuuta 2010 klo 8.50
Marjut kirjoitti...

nää oli hyviä!!!

6. kesäkuuta 2010 klo 21.31

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)